Skitsofrenia lapsuuden vuorovaikutuksen aiheuttamaa

En ole päivittänyt tätä blogia pitkään aikaan. Ryhdyin aikoinaan innoissani toimeen kuvitellen voivani auttaa diagnoosin saaneita. Alkuinnostuksen jälkeen homma lyssähti ja tauko on ollut pitkä. Tänään kuitenkin mietteeni kulkevat jälleen sairauteni tiimoilla. Mietin kuinka lapsuuden kokemukset synnyttävät vainoharhaisen aikuisuuden, kykenemättömyyden säädellä tunteitaan, häpeällisen erilaisuuden, jolloin kuvittelee kaikkien huomaavan, tuijottavan tai nauravan itselleen. Elikkä:

Skitsofrenia lapsuuden vuorovaikutuksen aiheuttama

Puhun nyt omasta kokemuksestani, lapsuudestani ja psykooseistani parantumisprosessina. En voi väittää, että kaikki sairastuneet olisivat kokeneet samankaltaisen lapsuuden. Mutta ehkä joku saa kirjoituksestani valoa elämäänsä skitsofrenian kanssa ja oppii ymmärtämään itseään paremmin, näkemään menneisyytensä uudessa valossa, voimaantuu ja hyväksyy tunteensa pyrkimättä niitä tukahduttamaan tai kieltämään.

Hymytön äiti

Äitini ei koskaan osoittanut iloitsevansa minusta. Hän kävi töissä ja oli "toimiva ihminen." Hän ei kuitenkaan koskaan ottanut syliin, tai kertonut rakastavansa minua. Ihailua tai tunnustusta sain vain ja ainoastaan silloin, kun menestyin koulussa.

Äitini oli ärtynyt, poissa oleva ja äkkipikainen. Koin aina olevani hänen tiellään. Minun piti olla varovainen, etten suututtaisi äitiäni, joka oli väsynyt. En saanut laulaa, tai pitää muutenkaan ääntä. Iloinen en ollut juuri koskaan lapsena, vaan toisinaan, kun unohdin surun, minun käskettiin vaieta, vihaisesti ja halveksien.

Äitini oli masentunut. Hän pelasi töiden jälkeen tietokonepeliä tuntikausia. Hän ei koskaan vieraillut huoneessani, auttanut siivouksessa, tai muutenkaan tehnyt mitään enempää kuin pakolliset ruoanlaitot ja siivouksen vain muutaman kerran vuodessa. En koskaan keskustellut äitini kanssa, enkä koskaan oppinut häneltä kykyä käsitteellistää, nimetä tunteitani, saati käsitellä ja hallita niitä.

Inhoava isosisko

Molemmat meistä lapsista voimme huonosti. Kun ei ollut syliä tai rakkautta vanhemmilta, kun oli yöllinen kauhukokemus isän luomana, isosiskoa ei evästetty siskouteen, tai ohjattu rakastavaan, hyväksyvään käytökseen pientä sisartaan kohtaan. Sain kokea ensimmäiset 16 vuotta isosiskoni halveksuntaa, nimittelyä ja vähättelyä.

Olen kaksi vuotta nuorempi siskoani. Siskoni halveksi minussa kaikkea, mitä vain keksi halveksia: osaamattomuuttani, pienuuttani, kehittymättömyyttäni, ja ennen kaikkea kykenemättömyyttäni puolustaa itseäni.

Hyväksikäyttävä isä

Isä on lukunsa sinänsä. Hänellä oli taipumuksia, jotka olivat rikollisia. Nukuin 8-vuotiaaksi isäni vieressä. Minulle selvisi öiden kauhu vasta 23-vuotiaana ensimmäisen psykoosin yhteydessä. Todisteita isän taipumuksesta on antanut isän kummityttö, joka kertoi minulle isäni yrityksistä hyväksi käyttää häntäkin, hänen ollessaan 11-vuotias.

Ennakoimaton, odottamaton raivo

Mikäli pidin ääntä, olin tiellä, olin liian hidas tai liian näkyvä, saatoin laukaista vanhemmissani tai siskossani odottamattoman raivon. Pelko, varovaisuus ja masennus olivat aina läsnä sisälläni. Minun piti olla vaivaton, hiljainen, näkymätön ja hajuton. Olin perheen nuorin, joten olin koko perheen sylkykuppi, puolustuskyvytön.

Ainaisessa oppositiossa

Vanhempani halveksivat lähes kaikkia ihmisiä. Mukavatkin ihmiset saivat haukut vanhemmiltani, kun olimme perheen kesken. Koin elämäni vaarallisena, koska pidin joistakin ihmisistä, joita vanhempani haukkuivat. Pelkäsin heidän haukkumistaan, jos he tietäisivät, etten suhtautunut toisiin ihmisiin kuten he.

Psykoosin tunnetila

Koin psykoosissa pakokauhua. Pelkäsin ennen kaikkea vanhempieni tappavan minut.

Psykoosin jälkeinen tunnesolmu: elämän anomus

Mieleni muuttuu kaoottiseksi helposti. Pakokauhu tulee takaisin, koska koen, ettei minulla ole lupaa elää. On pakko turvautua ammattiauttajiin, joilta saa ystävällisyyttä. Ystävällisyyden myötä koen, että minulle annetaan lupa elää. Vanhemmilleni olen yhä rasite. Stressaannun heidän seurassaan. Jälkiseurauksena tapaamisista lamaannun. Olen alati lakki kädessä anomassa itselleni lupaa elää.

Tässäpä kaikki tältä erää. Otathan sähköpostitse yhteyttä, jos kaipaat keskustelukumppania netissä. hebronissa@gmail.com