Luku 1: Sairauskriisi ja kuntoutuminen

1. Johdanto

Näin unessa antikvariaatin hyllyssä kirjan, joka kimmelsi ihanasti ja kertoi sairaudestani. Se oli opas minulle. Mutta sellaista kirjaa ei ole olemassa, siksi päätin kirjoittaa sellaisen. Tämä on siis sinulle rakas kohtalotoveri. Voit olla juuri diagnoosin saanut, tai jo pitkään sairastanut. Toivon, että saat kirjasta tietoa ja tukea jokapäiväiseen elämään. En aio kaihtaa kirjassa vaikeita tai haastavia aiheitakaan, kuten heikkojen kiusaaminen tai parisuhteen ongelmat. Siksi luulen, että kirja saa sinutkin ajattelemaan. Miellyttäviä lukuhetkiä!

2. Paranoidinen skitsofrenia

2.1 Sairauskriisi

Olet saanut diagnoosin paranoidinen skitsofrenia. Alkuun diagnoosin saamisen jälkeen useilla esiintyy lamauttavaa masennusta. Tuntuu, ettei mikään ole enää mahdollista, että elämä on ohitse, kukaan ei enää koskaan kunnioita täyspäisenä ihmisenä, eikä kukaan enää voi rakastaa sinua. Masennus kuuluu sairauskriisiin ja oman tilan tajuamiseen. Ympärilläsi on löyhä verkko sairaanhoitajia, psykologeja ja psykiatreja, jotka huolehtivat siitä, ettet psykoottisena tee itsellesi tai kenellekään muulle mitään pahaa. Jos sinulla on omaisia, jotka huolehtivat sinusta, olet valtavan onnekas. Joka tapauksessa olet ulkopuolisen avun tarpeessa. Aivosi ovat sairastuneet. Sinun on paha olla ja menee aikaa, ennen kuin lääkitys alkaa vaikuttaa niin, että olosi kohentuu. Elät kriisiä.

Monet ovet tuntuvat sulkeutuneen. Monet sairastuneet kokevat, että kuntoutumista ei lainkaan tapahdu, tai jos tapahtuu, se kestää liian kauan ja tulokset viipyvät. Älä hätäile. Alkuun sinun on vain jaksettava hengittää. Siinäkin on riittävästi jaksamista. Ahdistus saattaa olla niin voimakasta, että syöt rauhoittavia. Nukut paljon ja toivot päivittäin kuolemaa. Se on paranoidiselle skitsofreenikolla alkuun aivan tavallista. Niin kaikki tekevät. Lamaannuksen aika kestää niin kauan, että lääkkeet ovat alkaneet parantaa aivoja. Et jaksa huolehtia omasta hygieniastasi tai kotisi siisteydestä. Sekin on aivan normaalia. Älä vaadi itseltäsi liikoja, vaan anna aikaa parantumiseen.

2.2 Kuntoutuminen

Kuntoutuminen on itse tuotettua hyvinvointia, jossa toki ulkopuolinen taho ja apu voi olla ratkaisevassa osassa, että ihminen motivoituu huolehtimaan itsestään ja hyvinvoinnistaan. Ulkopuolista apua tarvitaan varsinkin silloin, jos toivo on kadonnut elämästä. Mikäli et näe mitään toivoa tulevaisuudessa, et kykene uskomaan mihinkään hyvään ja koet, että elämässä kaikki on nyt nähty, eikä voimia ole enää jatkaa, tarvitset kuntoutusta. Sinulla on oikeus vaatia itsellesi kuntoutusta. Monissa kunnissa ja kaupungeissa on päiväsairaaloita ja päivätoimintaa, työpajoja ja työkeskuksia. Pelkkä toiminnallinen kuntoutus ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitset ihmisen, kuntoutusohjaajan, joka luo valoa pimeyteen, tuo synkkyyteen toivon.

Kun voimaannut, jaksat alkaa huolehtimaan itsestäsi. Alkuun tavoitteesi on vaatimattomia, vaan kun suoriudut paremmin ja paremmin, huomaat, että toiminta on itsessään palkitsevaa. Siisti koti on paras lahja, jonka voit antaa itsellesi. Kukat kuuluvat kesään, ja huomaat, että opit uusia taitoja, vaikkapa kukkasten kasvattajana ja hoitajana. Ole avoin uusille ajatuksille. Olet kuntoutustuella. Sinulla ei ole kiirettä takaisin työelämään. Kenties et koskaan enää palaa työmarkkinoille. Sinulla on aikaa hoitaa itseäsi ja tehdä surutyötä. Kuitenkin, älä unohda sitä, että kolmannes skitsofreenikoista kuntoutuu takaisin työelämään. Älä siis heitä kirvestä kaivoon.

2.3 Lopullinen eläke

Toiset skitsofreenikoista jäävät pysyvälle eläkkeelle. Lääkärit eivät myönnä eläkepapereita turhaan ja sinua koitetaan kuntouttaa parhaan mukaan, että pystyisit kerran olemaan takaisin töissä tai opiskelemassa. Paranoidiseen skitsofreniaan kuuluu kimppu eri häiriöitä, kuten masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Jos näitä ei saa parannettua, on niiden kanssa opittava elämään. Lääkärit ymmärtävät, jos ahdistuneisuushäiriö estää työssä jaksamisen.

Kuinka sitten rakentaa elämä niin, että se on mielekästä? Liikunta on paras lääke mielen masennukseen ja ahdistukseen. Ota tavoitteeksesi alkuun vaatimattomat liikuntasuoritukset ja nosta tavoitetta, kun voimasi kasvavat. Ruokailutottumukset tulee säätää sen mukaan, miten lääkkeet hidastavat aineenvaihduntaa ja edesauttavat rasvan kertymistä. Mielekkääseen elämään usein liitetään toisten auttaminen. Älä niinkään ajattele: "Kuka voisi auttaa minua", vaan ajattele, ketä sinä voisit auttaa. Kaikki se hyvä, jonka teemme toisille palaa meille itsellemme takaisin.